Olen jo pitkään pyytänyt Markoa katselemaan omia menneitä elämiään. Viime viikonloppuna hän oli meillä ja sain viimein puhuttua hänet ympäri. Päätimme yhdessä alkaa tutkailemaan niitä.
Sieltä selvisi että meillä on ollut monta tuhatta vuotta sitten hyvin suuret voimat mutta liian vähän haastavia työtehtäviä. Koitimme keksiä tekemistä työtehtävien välillä ja toinen keksi tehdä kepposen toiselle ja toinen takaisin. Aluksi se lähti siitä että loihdimme toisen tavaroita josta sai esim pienen sähköiskun. Sitten se jatkui että tehtiin muita pieniä kepposia kuten piilotettiin toisen tavaroita, tunkeuduttiin toisten uniin jne. Jossain vaiheessa on menty liian pitkälle ja laitettiin toisille mm. kirouksia, kunnes toinen luovuttaisi. Kummallakaan ei tahto antanut periksi.
Näimme esimerkiksi kuinka Marko oli osannut myrkkykäärmeen lennättää talooni niin että se ilmestyi kuin tyhjästä ja puri minua rintaan. Hän oli annostellut myrkyn niin että se ei tapa mutta tuntuu ja lujaa. Makasin monta päivää taloni lattialla. Näin kuinka marko naureskeli yksin omassa asunnossaan että sai pari päivää niinsanotusti vapaata etten voinut kostaa. Lattialla ollessani mietin kostoa ja keksinkin. Kun sain parannettua kehoni aloin rummuttamaan Markolle kirousta. Menin kallion luokse ja tein kivestä kengät. Mielessäni ajattelin ettei se niin haittaa vaikka kengät jää rosoiseksi ja käveleminen niillä pistää jalkapohjiin. Oppii ainakin!Nämä kengät loihdin Maken jalkaan. Niillä oli raskas kävellä ja Markolla meni kauan ennenkuin sai kirouksen poistettua.
Menneistä elämistä selvisi myös että ne asiat joita olemme pelänneet tässä elämässä, olemme aiheuttaneet ne pelot toisillemme. (Olen aina pelännyt ötököitä jostain syystä. Vaikka tiedän että ne ovat harmittomia)
Marko oli lähettänyt tonttini täyteen ötököitä jotka söivät koko sadon ja termiitit tuhosivat taloni. Näin kuinka heräsin siinä omassa pikku mökissäni, sänkyni ja taloni täynnä ötököitä. Suutuin todella paljon ja huusin ääneen että nyt meni ukko liian pitkälle. Otin rummun ja painelin ulos talosta. Istuin kannolle ja tein vihassa kirouksen jolla laitoin Markon jokaisen selkänikaman väliin piikit. Silloin eteeni laskeutui korkea valo-olento jota säikähdin. Hän otti minut kehostani pois ja sanoi että olin mennyt liian pitkälle. Marko iloitsi sen kertaisesta voitostaan.
Viimeinen elämä jonka katsoimme oli että olin renki Markon talossa. Minulla oli kuitenkin suhde hänen vaimonsa kanssa ja jäimme siitä kiinni. Suutuksissaan Make sytytti talon palamaan jossa olin hänen vaimonsa kanssa. Marko katui tekoaan heti ja hän lähti pelastamaan vaimoaan ja sai hänet ulos. Sitten hän lähti hakemaan minua ja menehdyimme. Siihen loppui vihat. Tuo oli viimeinen elämä jossa olimme riidoissa. Ennen tätä kaikkea olimme parhaat kaverit ja nyt olemme sitä jälleen.
Noidat kulkee aina pimeyden kautta valoon. Tämä koskee jokaista pitkälle kehittynyttä sielua, ei ole oikotietä. Valon puolen noidan täytyy tuntea tuonela.
------------------------------------------------------------------------------------------------------
Kuin yö, niin päivä. Kumpikaan ei ole toistaan parempi eikä huonompi. Ne täydentävät toisiaan. Ne antavat elämälle rytmin, rytmin jota ei voi muuttaa eikä sekoittaa. Aamu ja ilta ovat niiden tasapaino. Loppujen lopuksi tasapaino on kaikki jolla on väliä. Muuten mikään ei toimisi.
Meillä on vapaus valita teemmekö töitä yöllä kun on pimeää vai päivällä valoisassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti