opettelua

Olen kirjoittanut näitä tapahtumia vihkoon josta siirrän ne tänne. (Myöhemmin on tulossa myös kirja, josta on tässä otteita.)

Kun aloin nähdä henkiä, aluksi näin vain heidän energiansa. Ensin en tiennyt oliko kyseessä mies vai nainen ,(Hengillähän ei ole sukupuolta, mutta he ottavat usein sen muodon jolta näyttivät maan päällä) tai mitä henki halusi. Kun aloin erottamaan heidän muotonsa, jouduin oikeasti tekemään paljon töitä, että näkisin miltä he näyttävät. Pikkuhiljaa harjoitusten myötä aloin saamaan viestejä. He näyttivät ensin kirjain kirjaimelta, sitten lauseina ja nykyään ajatusten kautta.

Ennenkuin sain hengiltä viestejä (tai osasin tulkita), soitin usein enolleni Marko Pellikaiselle. Hän on auttanut minua kehityksessäni tosi paljon, ja kertonut mitä henget ovat kulloinkin halunneet. Joten kiitän Markoa kaikesta avusta ja kärsivällisyydestä!

Meillä kävi usein henkiä. He vaan olivat ja tuijottivat enkä tiennyt mitä tehdä. Olisin ollut aivan hukassa jos Marko ei olisi auttanut minua ymmärtämään etten ole hullu, niinkuin joskus ajattelin. Alussa monet kerrat epäilin omaa mielenterveyttäni. Varmaan se kuuluu monelle tuossa vaiheessa kun ei tiedä mistä on kyse.            
     Kerrankin menin saunaan ja lauteilla istui tonttu minua odottamassa. Silloin mietin vakavissaan että lähtisinkö jonnekkin laitokseen. Mutta päätimpä jälleen kerran käyttää sukuani hyväksi ja puhua ensin heille. Nykyään tämä kaikki on täysin luonnollista ja normaalia minulle. Ja pelko näitä asioita kohtaan on hävinnyt.

Toivon että joku joka lukee tätä ja on samassa tilanteessa kuin minä olin, saisi tästä blogista apua ja rohkeutta lähestyä henkimaailmaa. Uutta kohti!