herääminen

Kuten jo aiemmin kirjoitin, olen lapsesta saakka nähnyt ja kokenut. Tarkoitan tuolla heräämisellä sitä hetkeä,  joka sai minut tekemään töitä aktiivisesti henkimaailman parissa. Se hetki tapahtui kun muutimme mieheni kanssa ensimmäiseen yhteiseen uuteen asuntoomme.

Alusta asti asunnossamme sattui ja tapahtui. Tv lähti itsestään päälle,uunin luukkua avattiin ja paukautettiin kiinni, kuului koputuksia ja tavaroita siirtyili. Ja kerran vietimme ystävien kanssa iltaa meillä. Juteltiin niitä näitä, kun katseeni kiinnittyi yhtäkkiä vessan oveen.Säikähdin. Näin ovessa mustan varjon jolla oli kolme tupsua päässä. Silloin soitin enolleni ensimmäistä kertaa.(Äitini kertoi minulle jo lapsena että enoni työskentelee shamaanina. Häntä pelotti kovasti tuolloin kaikki henkimaailmaan liittyvä. Mitään henkimaailmaan tai enooni liittyvää ei saanut kotona puhua. Hän ei uskaltanut pitää yhteyttä veljeensä, emmekä siskoni kanssa nähneet häntä kuin muutaman kerran pienenä) Keräsin rohkeuteni ja soitin. Hän vastasi niinkuin oltaisi tunnettu aina. Juttelimme niitä näitä, kunnes uskalsin kysyä että näkikö hän asunnossamme mitään. Siihen asuntoon oli kuulemma kuollut nuori tyttö, Annamari nimeltään, joka haki minulta apua päästäkseen valoa kohti. Myös mummoni ja tästä maailmasta poistuneet ystävät vierailivat siellä.

Kumma kyllä, minua ei yhtään pelottanut. Enoni pyysi minua menemään makaamaan, jotta han voisi puhdistaa minut ja asunnon hengistä ja epäpuhtaista energioista. Sovimme kestoksi puoli tuntia Se mies jonka näin siinä ovessa, oli epäpuhdas(niin sanottu yöperhonen) joka myös lähti tuon puhdistuksen aikana. Silloin näin ensimmäistä kertaa omin silmin energiat, enkä ollut ikinä edes ajatellut että niitä voisi nähdä. Näin kuinka energiat menivät kehoni ja seinien läpi. Se oli hieno kokemus.

Kun enoni teki minulle tuon kaukohoidon, silloin kuulin ensimmäistä kertaa henkiparantamisesta. Epäilin sen toimivuutta. "Miten joku voi tietää toiselta puolen suomea mihin tarvin hoitoa?". Mutta hoidon aikana tunsin voimakkaan nykäisyn. Tunsin kylmiä ja kuumia kohtia, ja aivan kuin joku olisi koskenut jalkaani välillä. Tuli niin rentoutunut olo että olisin voinut nukahtaa hoidon jälkeen.

Enoni sitten soitti tuon jälkeen. "puoli tuntia meni, miltä tuntuu?" Olin aivan ymmälläni. Luulin että oli mennyt ehkä kymmenen minuuttia. Vastasin että "rentoutunut ja kevyt olo on" ja kiitin. Sitten hän kysyi että tunsinko nykäisyn. Hämmästyin ja kysyin miten hän voi tietää. "Koska olin sinun vieressä." ja nauroi. Hän oli ottanut minusta pois tarrahengen, joka oli aika tiukasti kiinni. Se oli joku vanha mies joka oli ikänsä ollut puutehtaalla töissä ja poltti piippua. (joskus jopa haistoin kotona puun ja piipun). Lopetimme puhelun ja jäin miettimään tapahtunutta.