Puutarha

Olen pitkän aikaa haaveillut omasta kotipuutarhasta. Nyt viimein päätin sellaisen istuttaa ja samalla kokeilla erästä loitsua jonka sain. Istutin toistakymmentä eri siementä ja laitoin niihin loitsun. Sen pitäisi kiihdyttää kasvien kasvua ja suojella niitä mm. taudeilta ja haitallisilta ötököiltä.

Näin kuinka keijuja lenteli ruukkujen ympärillä ja he kantoivat kasveille lehdillä ravinteita. Sitten peikkopoika tuli kylään pitkästä aikaa. Hän nojaili kuokkaan ja kysyi voisiko auttaa minua(totta puhuen hänestä olisi varmaan enemmän haittaa kuin hyötyä.). Sanoin että jos tulee jotain työtä niin pyydän hänet auttamaan. Hymy loisti peikon kasvoilta ja hän tunsi itsensä erittäin tärkeäksi. "Oonhan mää nuita puutarha hommiaki palijo teheny" Hän sanoi ja näytti kasvimaata joka oli täynnä kaikenlaista romua ja maassa oli kuoppia ja multa kasoja. Kuitenkin keskellä tuota kaikkea kasvoi mahtava omenapuu joka hohti kaunista valoa. Luulen kuitenkin että sen puun on kasvattanut peikkotyttö joka makoilee puun juuressa ja laulaa sille kauniisti.

Luonnonhenget saavat minut monestikin ajattelemaan omaa suhtautumistani itseeni.
 Esimerkiksi peikkopoika. Hän on aina iloinen ja auttavainen, valmis kokeilemaan uutta rohkeasti ja ennakkoluulotta. Osaa nauraa omalle kömpelyydelle ja löytää joka asiasta positiivisuuden eikä koskaan ajattele negatiivisesti.

 Miksi ihmiset tekevät elämästään monesti hankalaa? Miksi minä teen? Miksi ei voi olla kuten luonnonhenget? Huolettomasti. Stressaamatta. iloinen. Mikä minua estää?

Itse olet oman onnesi tiellä, peikko sanoo ja hymyilee.