Vihasta

Aurinkosoturi tuli luokseni ja sanoi näin:

Viha kuuluu usein egolle. Sydän ei vihaa. Sydän hyväksyy. Sydän rakastaa. Ohjaa meitä eteenpäin. Kun vihaa toista, vihaa itseä. Kun vihaa itseä, vihaa maailmankaikkeutta. Maailmankaikkeus ei vihaa sinua koskaan.

Koska viha kuuluu ihmisluonteeseen, se täytyy osata hallita. Ei antaa sille valtaa. Miksi vihata kun voi rakastaa? Miksi kantaa kaunaa, raskasta taakkaa? Miksi ihmiset unohtavat rakkauden? Aina puhutaan rahasta tai kateudesta, miksi vihata tai kadehtia jos toisella on enemmän rahaa, sitä josta ihmiskunnan suurin ongelma johtuu? Missä on antamisen ilo? Päästäkää irti vihasta, sitä on raskas kantaa.

Tuon edellisen kirjoituksen (kunnioitus) myötä olen miettinyt paljon. Eritoten itseäni. Tänään kävin itseni kanssa keskustelua (korkeampi minä oli mukana) ja se oli mieltä avaava. Suosittelen itsekeskustelua muillekkin, mutta muistakaa olla täysin rehellisiä. Kirjoitan tähän mietiskelyjäni:

Kuka olen? Vahva soturi, oikeudenmukainen. Taistelen ihmiskunnan hyväksi. Auttaja, mutta samalla tuhoan ympärillä oleviani vihalla. Miksi? Etsi tasapaino ja rauha. Opettele antamaan anteeksi tai olemaan yksin. Täydennä vastakohdat. ilo,suru, viha, rakkaus, ota ja anna. Yrität paljon antaa itsestäsi muille, muttet oikeille ihmisille. Anna energioillesi uusi suunta. Oikea suunta. Pystyt hallitsemaan tunteesi ja energiasi, tiedät sen. Sitten pääset eteenpäin kohti oikeaa.